Vielä ei ole ollut yöpaitakelejä niin kuin olen kovin odotellut tulevaksi! Mutta eiköhän yksi hellepäivä satu työpäiväksi!

Kesä on ehdottomasti paras vuodenaika; aamut ovat ihanan heleitä ja unihiekat karisevat mainiosti valoisaa ympäristöä tiiraillessa. Lintujen sirkutus ja pakoon pötkivät villikanit kruunaavat lähes rikkumattoman idyllin vain kuusi kilometriä Helsingin ydinkeskustasta. Edes joka-aamuinen herätys 05:40 (tai 05:30) ei harmita. Onneksi valoisia aamuja on vielä tiedossa runsaasti vaikka juhannus (pahin pakkojuhla ever) lähestyykin.

Ylihuomenna on kesäkauden viimeinen hydrobic. Olen sangen tyytyväien tehtyäni eilen 20 punnerrusta altaan reunalla, harmi vaan etteivät lihakseni näy -> painoindeksini on liian korkea :( Kesäkunnon ylläpitoon ajatelin tänä kesänä silkkaa uintia pari kertaa viikossa kilometrin erissä.

Pikkuvintiö on keksinyt ruveta juomaan ulkona olevista vesilammikoista! Jokaisen lammikon kohdalla pitää maistaa ihan vähäsen kielellä. Fero on muuten nykyään lyhytturkkinen - sitkeitä takkuja muodostui liikaa.