Viime talvena pohdiskelin oikein urakalla jos olisin tänä keväänä hakenut opiskelemaan. Se oli oikein sellainen noidankehä, josta ei päässyt eteenpäin millään.

Vanhemmiten olisin halunnut korkeakouluun, mutta kaksi epäonnistunutta hakua ei oikein ole hyvä pohja kolmannelle hakukerralle. Tosin nyt hakisin eri paikkaan. Kaksi kertaa yritin päästä opiskelemaan kotsanmaikaksi, ei mitään toivoa. Siellä oli hakijoina täydellisiä tyyppejä, jotka jo nuorena osasivat tehdä niitä asioita, joista saa lisäpisteitä.

Mulla on niin huono ylioppilastodistus ettei sillä tee yhtään mitään. Talvella tutkin hakuprosesseja ja ne jäivät hieman epäselviksi. Tuli oikein sellainen tunne ettei kannata edes hakea, jos ei ymmärrä miten yliopistoon haetaan...

Mulla ainoa keino päästä yliopistoon olisi ollut rahalla, jos selalinen vaihtoehto edes olisi olemassa. Lukemalla ei ole mitään tsäännsejä. Voin kuvitella miten tehokasta olisi lukea pääsykokeeseen työpäivän jälkeen, kun on tuijottanut ruutua seitsemän tuntia.

Toiseksi jos olisin onnistunut pääsemään yliopistoon aikuisiällä niin miten olisin voinut hanskata työt ja opinnot samalla? Töissä oleminen sinällään on nykypäivänä tarpeeksi haastavaa eikä kukaan muu maksa kulujani, joten töissä on oltava täysiaikaisesti. Jos perustutkinnon suorittamiseen menee noin kuusi vuotta, se olisi ollut minulla varmaan sitten 12 vuotta! Kiva olla KTM 52 vuotiaana.

Eihän siinä ole mitään järkeä, right? Kuka ottaisi töihin 52-vuotiaan, jolla ei ole työkokemusta opiskelemastaan alasta....

Mua ei kamalasti kiinnosta esim. Markkinointi Instituutin koulutukset, ne on silmissäni mulle itselleni vähän sellaista opiskellaan-täällä-nyt-kun-en-muuallekaan-päässyt. Valikoimissa ei ole kursseja, joka minulle suoranaisesti edes sopisi. Yllättäen edes firman sisäisessä koulutuksessakaan ei ole mulle mitään järkevää tarjolla.

Ehkä saan vielä jonain päivänä idean, mitä oikeasti pitäisi tehdä.... Sitä odotellessa voisi vaikka viettää huolettomia kesäpäiviä :-D