Koska Big Brother on tänä kautena osoittautunut aivan karmeaksi katsottavaksi olen surffaillut muilla kanavilla. Viime keskiviikkona katsoin BBC:tä ja sarjaa "The Bank Of Mum And Dad". Eli lyhyesti: vanhemmat potkivat jälkikasvuaan istumalihaksille, kun rahat ovat huvenneet. Kyseisessä jaksossa noin 20-vuotias tyttö oli tehnyt 13 000 punnan velat liian leveällä elämäntyylillään. Ihmettelin miten se oli mahdollista, koska en nähnyt tytöllä mitään muuta luksusta kuin yhden Guccin veskan, mutta elämäntapa olikin syyllinen; ulkona syömistä ja pieniä päivittäisiä ostoksia runsaasti jne. Vanhemmat ohjasivat jälkikasvuaan järkevämpään kuluttamiseen ja velkojen takaisin maksuun asiantuntijan ohjeiden mukaan.

Samalla rupesin miettimään omaa päivittäistä kuluttamistani. Onneksi työpaikkaruokalassa on keskimäärin niin kelvotonta sapuskaa, että säästän muhkean summan vuodessa tekemällä omat evääni töihin. Saan taatusti tuoretta, hyvin maustettua ja juuri sitä ruokaa, jota haluan sinä päivänä syödä. Arvioisin yhden lounasannokseni maksavan noin 3 euroa per päivä. Lyhyt laskutoimitus:

työpaikkaruokala á 5,90 € x 231 päivää: 1363 €/vuosi

omat eväät á 3,00 € x 231 päivää: 693 €/vuosi

Erotus: 670 €/vuosi

Entäpä jos ostaisin iltapäivälehden ja kahvin jostain takeawaysta? Niiden keskiarvo voisi olla yhteensä 4 euron luokkaa yhteensä?

231 päivää X 4 € = 924 €/vuosi

1363 + 924 = 2287 €/vuosi

2287 € vuodessa

6861 € kolmessa vuodessa

11435 € viidessä vuodessa

22870 € kymmenessä vuodessa (vs. 6930 € omalla lounaalla)

Olen siis työurani aikana säästänyt pikkuauton verran rahaa :) tekemällä (ainakin omasta mielestäni) hyviä valintoja. En kaipaa iltapäivälehteä enkä takeaway lattea elämääni.....

Ihan huvikseni katsoin keskiviikkona kellosta paljonko aikaa meni seuraavan päivän lounaan tekemiseen: 2 minuuttia kasvisten pilkkomiseen ja 5 minuuttia kanapalojen kypsyttämiseen. Tuosta ajasta 3 minuuttia olin lieden äärellä. Keitos kypsyi omia aikojaan liedellä loput 20 minuuttia. Siis huh-huh miten raskasta.....

Isukki on aina neuvonut satsaamaan rahaa niihin ostoksiin, joiden käyttöikä on pidempi. Mieleeni tulee esim. tiskikone. Se maksoi aikoinaan 6000 markkaa. Nyt se on palvellut 15 vuotta eli kustannus on ollut 400 markkaa vuodessa, 8 markkaa viikossa ja/tai reilun markan verran päivässä. Näin pitkällä tähtäimellä on ollut ihan samantekevää mikä laitteen ostohinta on ollut.