Eräs ulkomaalainen työkaverini kysyi taannoin "Miksi sun pitää olla tuollainen?" Olin lievästi hämmästynyt ja ensimmäiset sanat olivatkin, että "Minkälainen ja mitä tarkoitat?" Sitä kun on niin tottunut olemaan oma itsensä eikä näe itseään muiden silmin niin en edes ymmärtänyt mistä oli puhe.

Hänen mielestään olin liian "tälläytynyt", mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. Omasta mielestäni olin vain oma itseni, enkä todellakaan halua olla muunlainen. Päälläni oli siistit firman pukeutumispolitiikan mukaiset vaatteet, puhtaat hiukset jne. Toki vaatekaapistani löytyy joitakin ns. kalliimpia vaatteita, mutta periaatteessa valtaosa on ihan tavallista vaatetta.  

En vaan osaa aamulla nousta ja tyytyä pelkkään hiustenharjaamiseen. Ehkä se on se asenne, vaatimustaso tai joku, mikä erottaa. Miksi tyytyä vähään kun voi saada enemmän, so to speak. En koe tätä ns. koristautumista muiden miellyttämishalulla, enemmänkin yritän miellyttää itseäni ja se on moninverroin haastavampaa kuin muiden miellyttäminen.

Olen aina pitänyt asioista, jotka useat henkilöt laskevat naisellisiksi hömpötyksiksi - ja kalliiksi sellaisiksi. No, totuushan on toinen, mm. mun dödöni maksaa 7,50 € ja kestää monta kuukautta, kasvorasva on hygieenisessä 400 millilitran pumppupullossa ja kestää varmasti kuusi kuukautta - hintaa noin saman verran kuin dödöllä.

Moni on leimannut mut tyhjäpääksi ulkonäköni takia tietämätään elämästäni kovinkaan paljoa.