Aamu alkaa huonosti: nokialaisen softa jymähtää enkä saa sitä käyntiin vaikka poistan akun puhelimesta kahdesti. Pahimmassa kauhuskenariossani näin Guccin laukun lipuvan käsistäni, sillä uusi puhelin veisi ne rahat lompakosta. Äreänä selailen nettiä ja vertailen eri puhelinmalleja. Ei mitään mukavaa puhelinta... Kello käy ja tulee kiire lähteä kosmetologille. Huono tuurini jatkuu, kosmetologi ei löydä varaustani! Kymmenen minuutin odottelun jälkeen selviää, että toinen kosmetologi tulee paikalle hetken päästä. Pääsen hoitotuoliin ja kulmakarvat sokeroidaan eli vahataan. Ei tunnu miltään erikoiselta, samalta kuin tavallinen vahaus. Lopuksi siistitään ylähuuli ja laitetaan väri kulmiin ja ripsiin. Kosmetologi rahastaa tai oikeastaan riistää palvelusta 55 euroa, joka on naurettava hinta. Harmittaa. Koko aamupäivä on suoraan ahterista.

Mies onkin saanut fiksattua puhelimen ja huokaisen tyytyväisydestä, pienoiskatastrofi on onnellisesti ohi. Matkaamme kauppaan ja siitä kotiin.

Iltapäivällä lähden käymään Lindan kanssa Evessä, mutta koska en tarvitse mitään, lähden siltä tyhjin käsin. Nautin kupin kahvia ja jäätelöä Lindan luona, samalla puhutaan ja kissat pyörivät mukana kuvioissa. 

Ilta menee juurestellessa ja parannellessa kosmetologin aiheuttamaa järkytystä ja kipua silmien ympärillä.