Huh, mikä päivä! Työpöytäni oli kuin pommin jäljiltä ja melkein koko viikon työt oli tekemättä. Sain suhteellisen hyvin raivattua asioita, mutta siltikin otin työmääräni puheeksi uuden esimieheni kanssa. Yllättävää kyllä, hän otti asian vakavasti ja kehittelimmekin jo yhden version, miten asioita voisi hoitaa jatkossa. Toivottavasti se kuvio myös toteutuu. Jos ei toteudu niin jossain vaiheessa taatusti tukehdun työtaakkani alle ja firman maine kärsii.

Sen verran kuitenkin ehdin työpäivän aikana, että soitin Amexille kysyäkseni PIN-koodista. Juu, ei heidän korteissa ole PIN-koodia! Kele, olisin hyvin voinut ostaa suunnittelemani ostokset! Mutta en olisi mitenkään kehdannut Guccin tiskillä kokeilla toimisiko se kortti ehkä... Hetken aikaa savu nousi korvista, mutta minkäs teet nyt sitten.

Siskoksen kanssa yritetään päästä Tukholmaan pääsiäistä seuraavana lauantaina, tuleva viikko on meille molemmille sen verran raskas ettei ostosten teosta olisi nauttinut rättiväsyneenä yhtään.

Ulkona oli käsittämättömän lämmintä, jopa +14 astetta. Hikeä tihkuen tulin kotiin ja vietin rauhaisaa koti-iltaa. Illalla sain siskolta linkin äidin sukuhaaran uusille nettisivuille, sielä oli monta sykähdyttävää kuvaa Savonlinnasta. Omatkin tiedot löytyivät oikean "esiäidin" nimen alta.

Naamani on kammottavan näköinen: näppylää pukkaa kuin teini-ikäisellä. Lopetin tänään antibioottikuurin syömisen ja parissa viikossa varmasti näppyläongelma todella räjähtää. Siis on se kumma kun 38-vuotias kärsii asioista, jotka mun ymmärryksen mukaan pitäisi kokea teini-iässä! Murrr, sanon minä.

Eilisen hydrobicin vielä tuntuessa lihaksissani, menen suhteellisen aikaisin nukkumaan, sillä yritän mennä huomenna uimaan töiden jälkeen.