Tämä päivä on tuntunut todella pitkältä, tosin heräsin jo 07:00 aikaan... Klo 18:00 jälkeen voin soittaa pieneläinklinikalle Pepitan voinnista. Oletan ettei mitään suurta muutosta ole tullut, sillä on sovittu heidän soittavan jos jotain radikaalia tapahtuu.

Sisimmässäni kaikuu kysymys "miksi?" Miksi juuri Pepita? Maailman suloisin, iloisin, ystävällisin koira. En voi käsittää. Tämä on kuin pahaa unta, enkä toivoisi kenellekään lemmikinomistajalle tälläista tilannetta.

Tyhjät kopat ja Pepitan lelut saavat oloni todella ahdistuneeksi. On paha olo, oksettaa jännittäminen.

En ole järin uskonnollinen ihminen, mutta nyt on pitänyt pyytää apua yläkerrasta.

Mevetin eläinlääkäri on unohtanut soittaa. No, sillä ei nyt ole enää väliä, kun Pepitaa hoidetaan toisaalla.

Muoks: Mevetin lääkäri soitti ja verikokeissa ei ollut siis mitään poikkeavaa. Kerroin lääkärille viime hetken käänteet ja hän oli aivan ymmällä.

Lähden kohta hydrobiciin, mutta sitä ennen soitan pieneläinklinikalle klo 18:00 paikkeilla ja päivitän tänne tuoreimmat kuulumiset

Päivitys: Tilanne on ennallaan, Pepita stressaantuu käsittelystä eli antavat olla happikaapissa ilman turhia ärsykkeitä.