Viikko on sitten vierähtänyt ja aika nopeasti omasta mielestäni. Ajatukset eivät ihan koko ajan pyöri tapahtuneessa, mutta kieltämättä esim. töissä on vaikea keskittyä.

Olotilaani on auttanut tilanteen hyväksyminen; teimme parhaamme siinä tilanteessa ja toivottavasti Pepita ei kovin kärsinyt sairaalassa. Silti otti koville tänään, kun menimme Pieneläinklinikan ohitse. En voinut olla ajattelematta miten enkeli-Pepitan kylmä ruumis on jossain jätesäkissä odottamassa patologille pääsyä :-(

Tämän syksyn ohjelma meni hieman sekaisin, mutta sellaista se elämä on joskus. Pari viikkoa sitten mietin miten hyvin asiat on.... olimme silloin Pepitan kanssa läheisessä metsässä ja ilma oli ihanan syksyisen kirpeä ja kuulas.

Koska nämä lemmikkien poismenot aiheuttavat surua ja kipua, pelkään nyt "ihastua" entistä enemmän uuteen tulokkaaseen. Pepitan kohdalla oli sama juttu, mutta kesän lopulla olin jo ihastunut.

Katselin vanhoja kuvia ja huomasin, että Pepitalla oli monessa kuvassa kuiva kirsu. Huomasin sen jo heti alkuaikoina. En tiedä onko tällä huomiolla mitään merkitystä.

Poistan jossain vaiheessa valtaosan Pepitan kuvista, jätän muistokirjoituksen ja YouTuben pätkät näkyville.