Nina af Enehjelm ihmetteli blogissaan samaa asiaa kuin mitä itsekin olen joskus miettinyt: miten köyhä voi olla lihava. Siinä yhtälössä mättää jokin. Siitähän syntyi tietysti mediassa silmitön poru.

Suomessa on vallalla hillitön hyssyttelykulttuuri ja mitään asiaa ei saisi kritisoida. Toisaalta halutaan olla individualisteja ja antaa kaikkien kukkien kukkia.

Itse uskon siihen, että ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikutta kaikkeen. Oma painoni vaihtelee 5 kilon välillä sen mukaan, miten hyvässä kuosissa olen itseni kanssa. Jos jokin mättää niin helpotan pahaa oloani ruoalla. Hyvin yleistä käytöstä naisilla, I assume. Otan ihan hillittömiä paineita töistäni ja sen kyllä huomaa habituksestani.

Mutta takaisin siihen köyhyys vs. ylipaino asiaan. Tätä asiaa pohdittiin ainakin radiossa ja yleisimmät selitykset olivat mm. köyhyyden ja masennuksen yhteys sekä ruoan hinta. Ns. terveellisemmät ruoat ovat kalliimpia kuin roskaruoka. Varmasti käsi hamuaa kaupassa mielummin lihapiirakkaa kuin jugurtti-Actimeliä, jos rahaa on käytössä kaksi euroa. 

Minulla ei ole sen kummallisempaa kommentoitavaa asiasta, mutta ihan yleisen välinpitämättömyyden omia asioitaan kohtaan olen huomannut kasvavan viimeisen viiden vuoden aikana. Ylipaino harvemmin aiheuttaa mitään ongelmia lyhyellä aikavälillä, pidemmällä kylläkin. Ihminen haluaa sulkea silmänsä ikäviltä asioilta, se on luonnollinen puolustautumiskeino. Suomalaiset sairastavat yhä enemmän ja ylipainon mukanaan tuomat terveysongelmat näkyvät jatkossa yhä selvemmin.

Uskon ylipainon olevan monen tekijän summa. Siinä on mukana välinpitämättömyyttä, omaa hedonistista ajattelua jne. Toki on kivempi istua kotona sohvalla kuin lenkkeillä ulkona räntäsateessa. Jokainen tietää ettei puheet hitaasta aineenvaihdunnasta tai isoista luista pidä paikkaansa ,-) Nykyään on saatavilla niin paljon tietoa terveelliestä ruoasta ettei siltä voi millään välttyä.

Jään jännityksellä odottamaan miten tämä keskustelu etenee. Tuleeko jotain uutta vastausta alkuperäiseen kysymykseen.